Usein kysyttyjä kysymyksiä

Australianpaimenkoirasta rotuna...

Sopiiko aussie ensimmäiseksi koiraksi?
Kyllä ja ei. Pääasiassa en suosittelisi aussieta ensimmäiseksi koiraksi, enkä välttämättä edes kotiin, jossa on ollut koiria muttei aikaisempaa harrastuskoiria. Aussiet eivät ole välttämättä rotu helpoimmasta päästä, ja vaativat johdonmukaista koulutusta. Kuitenkin kokemus ei ole välttämättä kaikki kaikessa, tiedän ihmisiä jotka ovat ottaneet aussien ensimmäiseksi koiraksi ja pärjänneet sen kanssa loistavasti. Paljon riippuu siitä, ollaanko koiraan ja sen koulutukseen oikeasti valmiita laittamaan aikaa ja vaivaa, ja sopiiko elämäntapa aktiiviselle koiralle. 

Miten aussie eroaa esim. bordercolliesta tai muista samantapaisista paimenkoirista?
Aussieta verrataan usein muihin paimenkoiriin, etenkin bordercollieen ja kelpieen. Tärkein ero, minkä pennunottajien on tiedostettava näissä on se, että aussie on paimen-ja VAHTIkoira. Aussieilla esiintyy keskimäärin enemmän vahtiviettiä ja varautuneisuutta vieraita kohtaan kuin esim. bordercolliella, ja aussiet ovat hyvin leimaantuneita omiin perheisiinsä. Monesti kuvailen ihmisille aussieta niin, että se on jotain bortsun ja belgianpaimenkoiran väliltä. Jos hakusessa on vakavalla ilmeellä, kyseenalaistamatta työskentelevä, nöyrä koira, on bortsu parempi vaihtoehto kuin aussie. Aussiet ovat myös monia lammaspaimenrotuja kovempia, sillä rotu on jalostettu karjapaimeneksi, joka vaatii vähemmän herkkyyttä ja enemmän henkistä voimaa ja palautumiskykyä. Siinä missä bortsu on jalostettu olemaan riittävän herkkä vastaanottamaan käskyjä satojen metrien päässä pellolta, aussie on jalostettu työskentelemään hyvin itsenäisesti pienissä tiloissa suurten eläinten kanssa, jotka voivat pistää niille aika paljonkin vastaan. Toisaalta aussien pitää olla riittävän muokkautuva paimentamaan myös herkkiä ankkoja tai lampaita. Itse olen rotuun rakastunut juuri niiden muokkautuvuuden ja henkisen voimakkuuden vuoksi. Hyvä aussie ei paineistu, muistele negatiivisia juttuja tai katoa horisonttiin paimentamaan itsekseen, se haluaa tehdä töitä omistajalleen ja yhdessä tämän kanssa. Hyvä aussie ei päästä tuntemattomia kotiin yksin ollessaan, ja on uhkaavissa tilanteissa omistajansa tukena, muttei reagoi turhan herkästi aggressiolla. Hyvä aussie suhtautuu neutraalisti muihin ihmisiin ja koiriin.

Miten paljon aktiviteettejä aussie tarvitsee?
Aussie on TYÖkoira, eikä se ole onnellinen jos sillä ei ole mitään töitä joita tehdä. Tämän työn ei välttämättä tarvitse olla paimennusta tai organisoituja harrastuksia, mutta kyllä nämä koirat keskimääräistä paljon enemmän tekemistä kaipaavat. Aussiet osaavat rauhoittua, ja niillä pitäisi olla hyvä on/off-kytkin. Tämä kuitenkin edellyttää sen, että koira pääsee riittävän usein käyttämään on-kytkintä! Minusta on väärä ajatustapa ottaa aussie, ja koittaa sitten viihdyttää sitä riittävästi että se on onnellinen. Aussie pitää ottaa siksi, että sen käytölle on tarvetta, oli se sitten harrastuskoirana tai työkoirana. Jos lupaat harrastaa kasvattini kanssa siksi, että koira sitä vaatii, en myy sinulle pentua. Jos tarvitset koiraa, koska haet harrastuskaveria, on edellytykset aussielle paljon paremmat heti. Omat koirani juoksevat päivittäin vapaana yhdessä lenkeillä, ja treenaavat vähintään 3-5 kertaa viikossa agilitya, paimennusta, tokoa tms. Tähän päälle ne kulkevat paljon mukanani töissä, kavereilla, kisoissa ja matkoilla. Jos käyt 8-9 tuntia päivässä töissä, ja siihen päälle sinulla on lähes joka ilta jotain ei-koiriin liittyvää harrastusta, et todennäköisesti kerkeä aktivoida koiraasi riittävästi. Aussiet eivät viihdy yksin kotona päivästä toiseen nukkuen. Ne haluavat olla mukana perheensä arjessa, ne tarvitsevat seuraa, fyysistä aktiviteettiä ja aivotoimintaa. Niitä pitää kouluttaa, ja kiinnostus koiraharrastuksista on ehdoton edellytys että minä myyn pentuni jollekin. Ei vain siksi, että koira saa aktiviteettiä, vaan myös siksi että koiran kanssa luodaan suhdetta ja vietetään aikaa.

Mitä aussien kanssa voi/pitää harrastaa?
Aussie on monipuolinen koira, jonka kanssa harrastusmahdollisuuksia rajoittaa lähinnä omistajan mielikuvitus. Rodun älykkyys ja oppimiskyky sekä keskikokoinen ja sporttinen rakenne tekevät siitä ihanteellisen harrastuskaverin moneen lajiin. Yleisimmät harrastuslajit aussien kanssa ovat agility, toko, rallytoko, palveluskoiralajit (haku, jälki, etsintä, viesti), pelastuskoiratoiminta ja paimennus. Rotu sopii myös lajeihin kuten vesipelastus, koirahiihto, canicross sekä olen kuullut niistä valjakkokoiriakin olevan, mutta liian pieni koko saattaa olla joskus ongelma, etenkin vesipelastuksessa. Rodun kookkaammat yksilöt kuitenkin sopivat siihenkin lajiin ongelmitta. Euroopassa koirafrisbee-on todella suosittu laji aussien kanssa, vaikka laji ei ole rantautunut yhtä voimakkaasti Suomeen. Myös marginaalisempia lajeja kuten koiratanssia ja flyballia harrastetaan menestyksekkäästi aussien kanssa. Lajit kuten suojelu tai metsästys ovat aussielle varmasti opetettavissa, mutta en näe että on mitään järkeä ottaa aussie jos nämä kiinnostavat. Ethän ottaisi labradorinnoutajaa paimenkoiraksi, vaikka se saattaisi teknisesti tehtävät oppiakin. Lisäksi aussiet toimittavat rodunomaista tehtäväänsä paimenkoirina, niin harrastuspaimenina kuin oikeilla tiloilla työkoirina. Aussien kanssa voi paimentaa mm. lampaita, nautoja ja ankkoja. Olen kuullut myös vuohi,-hanhi-ja poropaimenessa toimivista aussieista!

Aussien kanssa ei ole pakko harrastaa mitään, mutta en henkilökohtaisesti ymmärrä mitä varten aussie otetaan, jos sille ei ole ns. tarvetta. Seurakoiraroduiksi sopii paljon paremmin iso kasa rotuja. Itse en myy aussieita koteihin, joissa ei ole koiralle tarjolla kunnon töitä, oli se sitten tilan apurina tai harrastuskaverina. Jos aussie ei saa purkaa tekemisen tarvettaan johonkin järkevään, se keksii itselleen kyllä töitä. Se saattaa päättää, että kodin ja pihan vartiointi on sen työtä, tai perheenjäsenten suojeleminen vierailta. Ehkä paremman puutteessa aussie voi paimentaa juoksevia lapsia, pyöriä tai autoja. Aussie voi ottaa tehtäväkseen kodin uudelleensisustamisen ja remontoinnin, joka ei välttämättä ole omistajalle mieleen. Myös ulvonta ja haukunta omistajan poissaollessa voi olla tylsistyneelle aussielle sopivaa puuhaa. Onnellinen aussie on väsynyt aussie, ja tätä rotua ei yleensä väsytetä hihnalenkeillä ja aidatulla pihalla seisottamalla. 

Mitä eroa on uroksessa ja nartussa?
Rodussa nartut ovat huomattavasti kysytympiä kuin urokset, ja sitkeässä tuntuu elävän stereotypiat sukupuolista. Nartut koetaan helpommiksi ja lempeämmiksi, urokset haastavammiksi. Itse en tekisi näin jyrkkää linjavetoa, koirat ovat ensisijaisesti yksilöitä ja hajonta sukupuolien välillä on suurta. Urokset eivät ole todellakaan automaattisesti nenä pissoissa kulkevia tappelupukareita, ja yhtä lailla nartut voivat vahtia tai räyhätä remmissä. Toki suurin osa uroksista käy kasvaessaan läpi vaiheen, jossa tuoksut kiinnostavat, mutta jos uroksella on riittävästi työskentelyintoa, pitäisi töiden aina mennä hormonien ohi. Urosten pitäisi pystyä tekemään hommia tilanteessa kuin tilanteessa, eikä esim. juoksuinen narttu lähistöllä pitäisi tähän vaikuttaa. Suuri osa pitkän linjan aussiekasvattajista ja vaikuttajista nimenomaan kisaa ja käyttää työhön uroksia, kun taas nartut ovat enemmän jalostusta varten. Tämä näkyy rodun kotimaassa urosten pärjäämisessä esim. paimennuskisoissa. Urosten ja narttujen vahtimisessa en ole huomannut eroja, ja muiden koirien kanssa voi tulla toimeen/olla tulematta toimeen niin urokset kuin nartut. Aussieurokset tuntuvat elävän varsin hyvin uroslaumassa tai sekalaumassakin, vaikka toki aina eivät tule tuntemattomien urosten kanssa toimeen. Toisaalta, jos haluaa rodun jota viedä koirapuistoon sosialisoimaan, on tämä sukupuolesta välittämättä ehkä se väärä rotu siihen.

Millainen on rodun terveystilanne?
Rodun terveystilanne on kohtuullisen hyvä - ainakin moneen muuhun rotuun verrattuna. Rotuun ei ole jalostettu liioiteltuja piirteitä jotka aiheuttaisivat sille suurta haittaa kuten joillekin roduille. Rotu on myös toiminut alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan vielä varsin lyhyt aika sitten, joka on pitänyt sen suhteellisen terveenä. Raskaassa paimennustyössä eivt sairaat koirat menestyneet, eikä niitä käytetty siksi jalostukseenkaan. Kuitenkin koirien lähisuvun ongelmiin on vasta hiljattain alettu kiinnittää huomiota, ja muitakin kuin niitä harvoja jalostusyksilöitä tutkia. Rodussa esiintyy jonkin verran kaikille paimenkoiraroduille tyypillisiä ongelmia; lonkka-ja kyynärpäädysplasiaa, selkävaivoja (spondyloosa, LTV jne), autoimmunisairauksia (kiplirauhasen vajaatoimintaa, allergioita jne.), silmäsairauksia, epilepsiaa sekä erilaisia syöpiä. Osa sairauksista on puhtaasti geneettisiä kuten monet silmäsairaudet, osa taas saattaa olla yhdistelmä genetiikkaa ja ymärpistön vaikutusta kuten nivelongelmat. Yleisesti aussiet elävät 12-14 vuotiaiksi, ja suurimman osan vie hautaan aikuisina erilaiset syövät. Rodussa on etenkin lymfoomaa sekä hemangiosarkooma katsottu olevan voimakkaasti perinnöllisiä syöpiä. Eliniässä on myös eroja linjakohtaisesti.

Sopiiko aussie terapiakoiraksi?
Tästä on tullut lähiaikoina hyvin yleinen kysymys, jota minulta kysellään. Erilaiset terapiakoirat ovat mitä ilmeisimmin suosiossa, ja jostain syystä aussie on monen terapiakoirasta haaveilevan toiveena.
Mielestäni kuitenkin jo aussien rotumääritelmässä kuvailtu luonne ja käyttötarkoitus on ongelmallinen. Aussie on paimentava ja vartioiva rotu, joka on vilkas, energinen ja pidättyväinen. Vaikka toki yksilötasolla variaatiota löytyy runsaasti, en myisi itse kasvattejani terapiakoiriksi. Yksikään omistamistani aussieista eivät olisi mielestäni olleet tähän hommaan lähtökohtaisesti sopivia, enkä todellakaan uskaltaisi luvata pentua, joka olisi varmasti riittävän sosiaalinen, ystävällinen ja rauhallinen. Aussiet ovat yleensä hyvin kiintyneitä omiin perheisiinsä, eivätkä ole välttämättä ollenkaan kiinnostuneita vieraista ihmisistä. Ne ovat myös näykkivinä paimenkoirina teräviä, ja voivat käyttää yllättävissä tai pelottavissa tilanteissa hampaitaan. Aussie on lisäksi varsin vilkas ja nopealiikkeinen, ja voi olla turhan levoton tapaamaan vanhuksia, lapsia tms. Toki en sano, etteikö sopivanlaisia yksilöitä voi syntyä, tai etteikö pennusta voi systemaattisella kouluttamisella muovata sopivaa tähän tehtävään, mutta lähtökohtaisesti mielestäni terapiakoiraksi soveltuu paljon paremmin monia muita rotuja. 

Kasvatuksestani...

Myytkö pentuja kerrostaloon?
Kyllä myyn. Olen pitänyt aussieita ja asunut niiden kanssa kerrostalossa 15 vuotta. Puolet kasvateistani asuu myös kerrostalossa. En itse ajattele, että kerrostalossa asuminen olisi yhtään huonompi asumisen muoto aussielle. Koti on kuitenkin rauhallisen olemisen paikka, jossa levätään, ei aktivoida koiraa. Pentu tottuu kerrostalon ääniin kyllä ja oppii, että rappukäytävässä saattaa törmätä naapureihin, eikä tässä ole mitään ihmeellistä. Koirat ovat sopeutuvaisia eläimiä, ja kunhan koiran tekemisen tarve täytetään harrastamisella, liikunnalla yms niin uskon aussien pärjäävän ihan yhtä hyvin kerrostalossa kuin omakotitalossa.

Myytkö pentuja värin perusteella? Haluaisin merlepennun sinisillä silmillä...
Jos väri on tärkeä/tärkein kriteeri pennunottajalla, niin suosittelen etsimään pennun toiselta kasvattajalta. Jokaisella saa toki olla suosikki väri, mutta se ei saisi vaikuttaa liikaa päätökseen pennunotosta. Jos väritoive kuitenkin vaikuttaa siihen, mistä pennusta olet kiinnostunut, tai se mainitaan heti ekassa viestissä yhtenä ainoista kriteereistä, en ole kovin vakuuttunut sopivuudestasi ottamaan työlinjaista aussieta. Viestit, jossa kysytään muutamalla lauseella sinisilmäistä merleä lentävät yleensä suoraan roskakoriin vastaamattomina.

Miten paljon aussiepentu maksaa?
Aussieiden keskihinta pyörii Suomessa tällä hetkellä 1200-1300 eurossa. Itse olen sitä mieltä, että pentueen laadukkuus pitäisi näkyä hinnassa. Jos pentueesta pyydetään keskivertoa enemmän rahaa, pitää siihen olla joku hyvä syy. Näitä syitä voisi olla esimerkiksi pakastesperman käyttö (erittäin kallista), ulkomaisen uroksen käyttö, narttu on ulkomaantuonti, vanhemmilla on pakollisia PEVISA-tutkimuksia enemmän terveystuloksia (esim. virallinen selkälausunto, DNA-testejä) ja vanhemmilla on runsaasti koetuloksia. Itse olen pyrkinyt hinnoittelemaan pentueet kulujen mukaan, ja jos käytän esimerkiksi kahta kotimaista koiraa, ja kaikki menee hyvin niin pyydän pennuista vähemmän kuin pentueista, joissa on käytetty runsaasti rahaa ja vaivaa ovat sitten kalliimpia. Kannattaa miettiä, onko järkeä maksaa 1500e pennusta, jonka kummatkin vanhemmat asuvat kasvattajalla, niillä on vain minimivaatimukset kasassa jalostuskäyttöön ja pentuja syntyi runsaasti. Tällöin kasvattajan agenda voi olla jotakin ihan muuta kuin laadukkaiden pentujen tekeminen... Omat pentuni olen hinnoitellut 1200-1500 euron välille. Hintaan saatetaan lisätä pennuille tehty MyDogDNA-testi.

Miten saan ostettua Red'n ready-pennun?
Saan varsin paljon pentukyselyitä, joten jos haluat päästä potentiaaliseksi ottajaksi, kannattaa osoittaa aito kiinnostus kasvattejani kohtaan ja kirjoittaa itsestään huolella. Koska kyselijöitä on paljon, on minulla myös varaa valita pennuilleni kodit nimenomaan ottajilta, jotka ovat kokeneita koiraihmisiä ja jotka etsivät harrastuskoiraa. En myy kasvattejani koteihin, joissa halutaan vain puuhailla koiran iloksi. Nämä ovat työhön jalostettuja koiria, enkä näe miksi myisin suurella vaivalla valikoituja, harrastuslajeihin potentiaalisia pentujani pihan perälle perhelemmikiksi, Tähän käy 150 muuta rotua paremmin. Yksi hyvä yhteydenotto ei kuitenkaan riitä, haluan nähdä että kyselijät ovat oikeasti valmiita näkemään hieman vaivaa saadakseen pennun. Jos ei ole valmis ajamaan vaikka Tampereelta Helsinkiin katsomaan kasvattejani, ei ole riittävän kiinnostunut. Jatkuvat tapaamisten peruuttelut, viesteihin vastaamattomuus jne. ei myöskään tee suurta vaikutusta. Ideaali pennunottajani asuu lähellä, on jo kerryttänyt kokemusta koiraharrastuksista ja kisaamisesta, on kiinnostunut panostamaan pentuunsa 110% ja hänellä on riittävästi aikaa koiralle.

Minkälainen on ideaali aussiesi?

Minkälaisia asioita haet kasvatuksellasi?

Minkälaisia kriteereitä sinulla on pennunottajille?
Koirakokemus on ehdoton vaatimus, mielellään harrastuskoirasta. En myöskään myisi ensisijaisesti aussieta kovin nuorelle tai lapselle ensimmäiseksi harrastuskoiraksi tai lapselle ylipäätään harrastuskaveriksi. Uuden kodin pitää olla halukas harrastamaan koiran kanssa, liikuttamaan sitä riittävästi ja sitoutua terveystarkastamaan koira kokonaisvaltaisesti. Yhteydenpito on myös tärkeää minulle, joten tulevan kodin pitää olla kiinnostunut käymään yhteisissä tapahtumissa sekä kertomaan kuulumisia säännöllisesti. Mitään ehdotonta vaatimuslistaa ei kuitenkaan ole, joskus riittää että jostain kyselijästä vain tulee oikeanlainen tunne. Jos ottaja on valmiiksi tutun tuttu tai jotain kautta tuttu, sekin on aina plussaa toki. Ulkomaille en kovin mielelläni pentuja myy, ellei kyseessä ole entuudestaan tuttu ihminen.

Haluan nähdä aussieita livenä. Saako teihin tulla tutustumaan?
Periaatteessa kannustan kaikkia rodusta kiinnostuneita tutustumaan rotuun livenä! Se on paras tapa saada realistinen kuva siitä, olisiko rotu teille sopiva. Valitettavasti en kuitenkaan kerkeä mitenkään nähdä pennunkyselijöiden lisäksi vain yleisesti rodusta kiinnostuneita, muuten en muuta tekisikään. Suosittelisin kyselemään harrastajilta mahdollisuutta päästä näkemään heidän koiriaan, tai sitten tulemaan katsomaan koiratapahtumia, joissa on paljon aussieita. Esimerkiksi FinASC järjestää 2-4 kertaa vuodessa ns. aussieagilitykisat (ASCA agility) Vantaalla. Siellä on loistava tilaisuus nähdä hurja määrä rodun edustajia kymmenistä eri kenneleistä ja kaikista eri linjoista. Toki voit ottaa minuun yhteyttä ja kysellä, missä voi aussieita nähdä / kasvattejani nähdä. Voin esimerkiksi vinkata seuraavat kisat, jonne olemme menossa, ja sinne saa vapaasti tulla seuraamaan. 
Kasvateistani kiinnostuneet ovat toki enemmän kuin tervetulleita tutustumaan meihin, mutta tämä edellyttää sitä, että aussie on jo suunnitteilla hankkia, ja nimenomaan minun koirat kiinnostavat.

Copyright
Banneri: Anne Barck Photography
Sivuston sisältö: Shanti Karinen